Raaka kana

Yh. Eilen illalla piti laittaa ruokaa. Meemi antoi ohjeet: leikkaa saksilla kanasta suikaleita ja paista. Helppoa? Ei ihan niin. Kumpikaan meistä ei tiennyt etukäteen, että kana on kokonainen luineen päivineen. Kun olin ensin tapellut Leon kanssa koulutehtävät läpi, aloin laittaa kiukkuisena ja nälkäisenä sitä kanaa, joka osoittautuikin kokonaiseksi. Jossain vaiheessa kävi kyllä mielessä, että tiesiköhän Meemi kanan olevan kokonainen, mutta siinä vaiheessa olin kyynärpäitäni myöten kananrasvassa, raa'assa kananlihassa ja ties missä muussa ällötyksessä. En siis siinä vaiheessa enää jaksanut välittää. Ainoa ajatus päässä oli "gross" (ällöttävää), mutta jatkoin kanan perkaamista ja leikkelyä hammasta purren.

Kun kiskoin väkisin lihapaloja irti luista, ajattelin, etten enää ikinä koske raakaan lihaan saati sitten syö lihaa. Olin vakuuttunut, etten pysty syömään koko iltana ja voin pahoin. Lähes vannoin alkavani kasvissyöjäksi, mutta kun vihdoin tappelin kanasuikaleet paistumaan pannulle ja lopulta taioin jostain kanakastikkeen, huomasin olevani hyvin nälkäinen, ja valkoinen, kypsä kananliha olikin aika houkuttelevaa.

Kun vihdoin päästiin syömään (kun Meemi oli tullut kotiin), pystyin jo melkein nauramaan koko kanaepisodille. Meemi totesi, että minun olisi pitänyt unohtaa koko kana, kun huomasin siinä olevan luita. Vahinko oli kuitenkin jo tapahtunut, ja kastikkeesta tuli hyvää. Mutta kanan perkaaminen oli kyllä ensimmäinen ja viimeinen kerta, kiitos vain.