1. Olen nykyään Lady Gaga ja Audrey Hepburn fani.
2. Vaihdan vaatteet pimeässä, koska vaatekomerosta paloivat valot.
3. Vaihdoin toissailtana elämäni ensimmäisen kerran kitaraan kielen. Osasin ihan itse.
4. Ajattelin kokeilla paastoa 40 päivää alkaen tänään.
5. Lopetin meikin käyttämisen arkena.
6. Olen täällä käynyt kirkossa useammin kuuden kuukauden aikana kuin Suomessa ehkä kuuden vuoden aikana.
7. Ilmottauduin vapaaehtoiseksi KittyKind-kissanpelastus- ja adoptiopalveluun. Odotan vastausta.
8. Totesin, että hapankaali on hyvää.
9. Osaan tehdä karjalanpiirakoita.
10. Söin yksi ilta melkein levyllisen suklaata, koska en jaksanut käydä alhaalla hakemassa iltapalaa.
keskiviikko 9. maaliskuuta 2011
tiistai 1. maaliskuuta 2011
Manhattan vs. Suomi osa 1
Yhtenä iltana minun piti ylittää jäinen kohta jalkakäytävällä.
Eräs miespuolinen tuttu kättä ojentaen: "Careful there."
Joanna, torjuen avuliaan käden: "I'm from Finland!"
Eräs miespuolinen tuttu: "I was just trying to help."
Joanna: "Well, I'm used to snow and ice. I know my way."
Puolen vuoden jälkeen voisi olla aiheellista valottaa vähän Manhattanin ja Suomen eroja. Sen lisäksi, että Suomessa on huomattavasti hiljaisempaa, rauhallisempaa ja vuodenajasta riippuen joko pimeämpää tai valoisampaa, erilaisuuden huomaa myös ihmisissä, rakennuksissa ja kulttuurissa.
Palvelut: Siinä missä Tampereen Keskustorin kupeessa sijaitseva Yliopiston apteekki on auki keskiyöhön, täällä monet päivittäistavara-apteekkikaupat ovat auki yötäpäivää. Myös juhlapyhinä. Vaatekaupat ja muut kaupat ovat auki huomattavasti pidempään ja myös sunnuntaisin. Elokuviin pääsee jo aamu kymmeneltä ja viimeiset näytökset alkavat keskiyöllä. Tapahtumia löytyy joka lähtöön, ja usein mielenkiintoisia juttuja on liikkaa ja valitseminen vaikeaa.
Ihmiset: Täällä small talk -kulttuuri ei loppujen lopuksi olekaan ihan niin voimakasta, mitä kuvittelin, mutta ihmiset ovat kyllä selkeästi osallistuvampia kuin Suomessa. Jos bussi on myöhässä, se on kaikkien pysäkillä olevien asia, jota päivitellään yhdessä. Lisäksi ihmiset ovat avuliaita ja apua voi kysyä keneltä tahansa. Mikä täällä kuitenkin yllätti ehkä eniten, on ihmisten töykeys. Vaikka suomalaisena itselläni tuskin on varaa sanoa töykeydestä mitään, olin yllättynyt kuinka vähän täällä pyydetään anteeksi, kun yritetään kapealla käytävällä päästä ohi. Mukavin seikka on kohteliaisuuksien jakaminen: kadulla kuka tahansa saattaa sanoa kelle tahansa vastaantulijalle kohteliaisuuden esimerkiksi vaatteista tai hiuksista. "I really love your hairdo!" tai "Oh my god, your boots are so cool! Where'd you get them?" ovat yleisiä niin kadulla, kaupankassalla tai metrossa.
Naiset: New yorkilaisia naisia löytyy vähän joka lähtöön. Toiset ovat yläluokan snobeja ja toiset boheemeja taiteilijoita. Jotkut kulkevat vastavirtaan, mutta ehkä suurin osa on kuitenkin aika tyypillisiä amerikkalaisia, yksinkertaisia materialisteja, jotka panostavat itseensä ja kulutukseen. Jotkut tuovat itseään enemmän esiin itsenäisyydellään ja halullaan pärjätä, mutta niinhän suomalainenkin nainen, vaikka ehkä eri tavalla. Täällä naiset ovat myös ylimielisiä ja ilkeitä, varsinkin miehiä kohtaan. Ilmankos sovin joukkoon niin hyvin!
Miehet: Kannattaako tästä aiheesta aloittakaan... Täällä miehillä on joku ihmeen tarve korostaa työtään, tulojaan ja sitä, kuinka menestyviä he ovat. Kuitenkin moni asuu yliopiston jälkeen vanhempiensa luona, koska yliopiston lukukausimaksut on niin korkeita, että opiskelua varten otettu laina pitäisi maksaa. Oman tärkeyden korostaminen on lähes jo naurettavaa varsinkin siinä vaiheessa, kun ensitapaamisen yhteydessä kuulutetaan kovaan ääneen, kuinka paljon omat vuositulot ovat. Miesten itsevarmuus käy välillä kunnolla hermoille; yökerhoissa monet miehet vain tarttuvat kiinni kädestä, käsivarresta tai jopa suoraan vyötäröltä ja sitten melkeinpä loukkaantuvat, kun otteesta yrittää päästä irti. No, myönnytyksenä täytyy sanoa, että vaikka iilimatoja ja maailmannapoja löytyy yhteen jos toiseenkin lähtöön, löytyy täältä niitä kunnon ritareitakin. Ovia aukaistaan naisille ja naisia päästetään kulkemaan ovista ensin. Monesti miehet tarjoavat auttavaa kättä muun muassa tavaroiden kantamisessa ja huolehtivat muutenkin perään. Minua pyydetään monesti yöllä laittamaan tekstiviesti, että olen päässyt turvallisesti kotiin. Syksyllä kävin väittelyn omista kengistäni. Lähdin tanssimaan uusilla kengilläni, mutta koska ne hiersivät, otin ne kotimatkalla pois jalasta ja kävelin paljain jaloin. En kuitenkaan saanut kantaa kenkiäni itse, vaikka melkein vaadin. Lopulta annoin periksi, koska kyseinen kaksilahkeinen piti huolta siitä, että kengät eivät edes olleet käsieni ulottuvilla.
Asiakaspalvelu: Asiakaspalvelu on täällä varsin erilaista. Paikoissa, jossa asiakaspalvelijat odottavat tippiä, yleensä myös työskentelevät sen mukaisesti. Ravintoloissa tarjoilijat ovat usein yli-innokkaita palvelemaan, kyselevät joka välissä, onko kaikki hyvin tai tarvitseeko joku jotain lisää. Toisaalta siinä vaiheessa, kun viimeisiä suupaloja katoaa lautaselta, lautanen lähtee nopeasti kävelemään nenän edestä ja lasku tipahtaa pöydälle kuin itsestään, että saadaan pöytään uudet, maksavat asiakkaat. Työntekijät yrittävät siis varmistaa maksimaalisen verottoman palkansaannin tipeistä, kun taas esimerkiksi vaatekaupoissa ja kauppojen kassoilla palvelu on äärimmäisen hidasta ja usein jopa töykeää.
Julkinen liikenne: Toimii, ei toimi, toimii, ei toimi... Vaikka Manhattan on kohtuullisen pieni saari, matkojen taittamiseen kuluu yllättävän paljon aikaa. Taksilla pääsee yleensä varsin näppärästi (jos ei ole taksinvaihtoaika, jolloin kuljettajat haluavat olla tallissa ajoissa, ettei tule ylitöitä, ja näin ollen saattavat jättää asiakkaat tienvarteen heiluttelemaan), varsinkin isommalla porukalla, jolloin taksi maksaa suurinpiirtein saman verran kuin bussi tai metro. Metrot ja bussit liikkuvat läpi yön, eikä julkinen liikenne seisahdu minkään juhlapyhän vuoksi. Bussi ja metrolinjat kulkevat varsin suoraviivaisesti ja loogisesti, mutta siinä missä reitit ovat yksinkertaisia, aikataulut eivät. Päivällä molemmilla pääsee kätevästi, kun pysäkille tai asemalle voi vain mennä ja hypätä seuraavaan kulkuneuvoon. Maan alla kulkeva metro on ehkä kätevämpi näistä kahdesta, sillä bussi saattaa usein juuttua ruuhkaan päivän aikana. Lisäksi bussit eivät kokemuksen mukaan tule aikataulun mukaisesti, sillä joskus pysäkille ajaa kolmen saman bussin ryhmittymä ja joskus bussia saa odotella hyvin kauankin. Systeemiä sekoittavat vielä nopeammat linjat, jotka eivät pysähdy kaikilla pysäkeillä tai metroasemilla.
Eräs miespuolinen tuttu kättä ojentaen: "Careful there."
Joanna, torjuen avuliaan käden: "I'm from Finland!"
Eräs miespuolinen tuttu: "I was just trying to help."
Joanna: "Well, I'm used to snow and ice. I know my way."
Puolen vuoden jälkeen voisi olla aiheellista valottaa vähän Manhattanin ja Suomen eroja. Sen lisäksi, että Suomessa on huomattavasti hiljaisempaa, rauhallisempaa ja vuodenajasta riippuen joko pimeämpää tai valoisampaa, erilaisuuden huomaa myös ihmisissä, rakennuksissa ja kulttuurissa.
Palvelut: Siinä missä Tampereen Keskustorin kupeessa sijaitseva Yliopiston apteekki on auki keskiyöhön, täällä monet päivittäistavara-apteekkikaupat ovat auki yötäpäivää. Myös juhlapyhinä. Vaatekaupat ja muut kaupat ovat auki huomattavasti pidempään ja myös sunnuntaisin. Elokuviin pääsee jo aamu kymmeneltä ja viimeiset näytökset alkavat keskiyöllä. Tapahtumia löytyy joka lähtöön, ja usein mielenkiintoisia juttuja on liikkaa ja valitseminen vaikeaa.
Ihmiset: Täällä small talk -kulttuuri ei loppujen lopuksi olekaan ihan niin voimakasta, mitä kuvittelin, mutta ihmiset ovat kyllä selkeästi osallistuvampia kuin Suomessa. Jos bussi on myöhässä, se on kaikkien pysäkillä olevien asia, jota päivitellään yhdessä. Lisäksi ihmiset ovat avuliaita ja apua voi kysyä keneltä tahansa. Mikä täällä kuitenkin yllätti ehkä eniten, on ihmisten töykeys. Vaikka suomalaisena itselläni tuskin on varaa sanoa töykeydestä mitään, olin yllättynyt kuinka vähän täällä pyydetään anteeksi, kun yritetään kapealla käytävällä päästä ohi. Mukavin seikka on kohteliaisuuksien jakaminen: kadulla kuka tahansa saattaa sanoa kelle tahansa vastaantulijalle kohteliaisuuden esimerkiksi vaatteista tai hiuksista. "I really love your hairdo!" tai "Oh my god, your boots are so cool! Where'd you get them?" ovat yleisiä niin kadulla, kaupankassalla tai metrossa.
Naiset: New yorkilaisia naisia löytyy vähän joka lähtöön. Toiset ovat yläluokan snobeja ja toiset boheemeja taiteilijoita. Jotkut kulkevat vastavirtaan, mutta ehkä suurin osa on kuitenkin aika tyypillisiä amerikkalaisia, yksinkertaisia materialisteja, jotka panostavat itseensä ja kulutukseen. Jotkut tuovat itseään enemmän esiin itsenäisyydellään ja halullaan pärjätä, mutta niinhän suomalainenkin nainen, vaikka ehkä eri tavalla. Täällä naiset ovat myös ylimielisiä ja ilkeitä, varsinkin miehiä kohtaan. Ilmankos sovin joukkoon niin hyvin!
Miehet: Kannattaako tästä aiheesta aloittakaan... Täällä miehillä on joku ihmeen tarve korostaa työtään, tulojaan ja sitä, kuinka menestyviä he ovat. Kuitenkin moni asuu yliopiston jälkeen vanhempiensa luona, koska yliopiston lukukausimaksut on niin korkeita, että opiskelua varten otettu laina pitäisi maksaa. Oman tärkeyden korostaminen on lähes jo naurettavaa varsinkin siinä vaiheessa, kun ensitapaamisen yhteydessä kuulutetaan kovaan ääneen, kuinka paljon omat vuositulot ovat. Miesten itsevarmuus käy välillä kunnolla hermoille; yökerhoissa monet miehet vain tarttuvat kiinni kädestä, käsivarresta tai jopa suoraan vyötäröltä ja sitten melkeinpä loukkaantuvat, kun otteesta yrittää päästä irti. No, myönnytyksenä täytyy sanoa, että vaikka iilimatoja ja maailmannapoja löytyy yhteen jos toiseenkin lähtöön, löytyy täältä niitä kunnon ritareitakin. Ovia aukaistaan naisille ja naisia päästetään kulkemaan ovista ensin. Monesti miehet tarjoavat auttavaa kättä muun muassa tavaroiden kantamisessa ja huolehtivat muutenkin perään. Minua pyydetään monesti yöllä laittamaan tekstiviesti, että olen päässyt turvallisesti kotiin. Syksyllä kävin väittelyn omista kengistäni. Lähdin tanssimaan uusilla kengilläni, mutta koska ne hiersivät, otin ne kotimatkalla pois jalasta ja kävelin paljain jaloin. En kuitenkaan saanut kantaa kenkiäni itse, vaikka melkein vaadin. Lopulta annoin periksi, koska kyseinen kaksilahkeinen piti huolta siitä, että kengät eivät edes olleet käsieni ulottuvilla.
Asiakaspalvelu: Asiakaspalvelu on täällä varsin erilaista. Paikoissa, jossa asiakaspalvelijat odottavat tippiä, yleensä myös työskentelevät sen mukaisesti. Ravintoloissa tarjoilijat ovat usein yli-innokkaita palvelemaan, kyselevät joka välissä, onko kaikki hyvin tai tarvitseeko joku jotain lisää. Toisaalta siinä vaiheessa, kun viimeisiä suupaloja katoaa lautaselta, lautanen lähtee nopeasti kävelemään nenän edestä ja lasku tipahtaa pöydälle kuin itsestään, että saadaan pöytään uudet, maksavat asiakkaat. Työntekijät yrittävät siis varmistaa maksimaalisen verottoman palkansaannin tipeistä, kun taas esimerkiksi vaatekaupoissa ja kauppojen kassoilla palvelu on äärimmäisen hidasta ja usein jopa töykeää.
Julkinen liikenne: Toimii, ei toimi, toimii, ei toimi... Vaikka Manhattan on kohtuullisen pieni saari, matkojen taittamiseen kuluu yllättävän paljon aikaa. Taksilla pääsee yleensä varsin näppärästi (jos ei ole taksinvaihtoaika, jolloin kuljettajat haluavat olla tallissa ajoissa, ettei tule ylitöitä, ja näin ollen saattavat jättää asiakkaat tienvarteen heiluttelemaan), varsinkin isommalla porukalla, jolloin taksi maksaa suurinpiirtein saman verran kuin bussi tai metro. Metrot ja bussit liikkuvat läpi yön, eikä julkinen liikenne seisahdu minkään juhlapyhän vuoksi. Bussi ja metrolinjat kulkevat varsin suoraviivaisesti ja loogisesti, mutta siinä missä reitit ovat yksinkertaisia, aikataulut eivät. Päivällä molemmilla pääsee kätevästi, kun pysäkille tai asemalle voi vain mennä ja hypätä seuraavaan kulkuneuvoon. Maan alla kulkeva metro on ehkä kätevämpi näistä kahdesta, sillä bussi saattaa usein juuttua ruuhkaan päivän aikana. Lisäksi bussit eivät kokemuksen mukaan tule aikataulun mukaisesti, sillä joskus pysäkille ajaa kolmen saman bussin ryhmittymä ja joskus bussia saa odotella hyvin kauankin. Systeemiä sekoittavat vielä nopeammat linjat, jotka eivät pysähdy kaikilla pysäkeillä tai metroasemilla.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)