Saavuttuamme JFK:n lentokentälle Janne oli meitä vastassa. Auto ja autonkuljettaja odottivat lähes etuoven edessä, mutta Leon toivomuksesta huolimatta limusiiniä ei näkynyt. Tilava auto oli kuitenkin varsin jenkkiläisen näköinen ja hyvin ilmastoitu. Ulkona oli kuumaa (ehkä noin +33 C) ja kosteaa, vaikka päivä oli kuulemma mukavan viileä.
Ensinäkymät olivat lähinnä kuin mistä tahansa muulta suurkaupungista. Taloa talon perään, mieleen tuli Iso-Britannian ja Saksan lähiö alueet. Ensimmäinen järkytys oli moottoritien varrella oleva kilometri toisensa perään jatkuva täpötäysi hautausmaa. Valkoisenharmaita ja eri kokoisia kivipaasia oli silmin kantamattomiin, mikä loi vaikutelman hautakivimerestä. Pakko kyllä myöntää, että se on ehkä tähän mennessä ollut suurin järkytys. Harmitti, etten saanut kuvaa, ja teki mieli laittaa viestiä Pikkusiskolle.
Ajoimme Manhattan Bridgen kautta. Empire State Buildingin ja muiden pilven piirtäjien huiput pilkistelivät maiseman yläpuolella taivasta hipoen, mutta vasta sillan puolivälin jälkeen Manhattanin skyline aukeni ihan yhtäkkiä silmien eteen. Näky on vailla vertaa ja lähes mahdoton kuvailla. Tuijotin taivasta vasten piirtymää näkymää, mikä katosi lähes yhtä nopeasti kuin oli tullutkin, kun sukelsimme Manhattanin asfalttiviidakkoon pilvenpiirtäjien sekaan. Katuja reunustavat asuintalot, kaupat ja muut toimitilat saivat minut jälleen unohtamaan, missä olin ja seurasin hajamielisenä ohi vilahtelevia ikkunoita.
Tuttu asunnon ovi ja harmahtava seinä olivatkin sitten edessäni. Otin auton perästä tavaroitani ja kiipesin portaita pitkin sisälle. Eteisaulasta lähti sinimaton päällystämät portaat yläkertaan. Muuta en ehtinyt rekisteröidä, sillä Meemi oli oven suussa toivottamassa meitä tervetulleiksi. Tavaroiden sisään tuomisen jälkeen tutustuimme taloon tarkemmin: eteisaulasta aukenee suuri olohuone-ruokahuone, jossa on takan päällä jättimäinen peili. Talon suurin huone, on yli puolet alakerran pinta-alasta ja valoisa vaaleine lattioineen. Huoneen toisesta päästä pääsee puukaiteiselle parvekkeelle, jossa viisi henkinen perhe mahtuu hyvin syömään. Eteisaulan päässä on kohtalaisen pieni keittiö, jossa ei ole ruokailutilaa ollenkaan. Vastapainoksi olohuoneelle, keittiö on aika tumma punaharmaine tiiliseinineen ja tummanruskeine kaappeineen. Portaiden alla on pieni WC.
Tummansininen matto jatkuu aina kolmanteen kerrokseen asti portaissa ja käytävissä, mutta huoneissa on puu- tai laattalattia. Toisessa kerroksessa on Jannen ja Meemin makuuhuone; työhuone, joka ilmeisesti toimii myös vierashuoneena, vaikka en ole kyllä varma mahtuuko sinne sänkyä; Leon huone, joka on osin myös oleskeluhuone, kun siellä on televisio ja Play Station 3, jonka Leo sai syntymäpäivälahjaksi maanantaina. Lisäksi "pää"makuuhuoneesta ja käytäsvästä pääsee yhdistettyyn WC-, kylpyhuone- (kylpyamme!) ja jonkin näköiseen kodinhoitotilaan.
Kolmannessa kerroksessa on suuri aula, joka toimii oleskelutilana löhösohvan ja TV:n kanssa. Oleskelutilan molemmin puolin ovat isot huoneet, minun ja Wivin. Wivin huoneessa on iso peili (täällä on asunut entinen balettitanssija, vuokraisännän äiti, joka asuu meidän ensimmäisen kerroksen alapuolella) ja ikkunat ovat talon taakse päin. Minun huoneeni on Leon huoneen yläpuolella, ikkunat ovat kadulle päin. "Tyttöjen kerroksessa" on keskiruskea puulattia ja seetripuinen vaatehuone. Ja todellakin huone! Siellä on paljon tilaa ja jopa vinot kenkähyllyt. Siellä on minun ja Wivin vaatteiden lisäksi liinavaatteita ja luultavasti talvivaatteita. Ja mahtuu hyvin. Meidän kerroksessa on lisäksi myös kohtuullisen suuri WC, jossa on suihkukaappi ja takana niin sanottu pukeutumistila, jonne tulee riippumatto.
Asunto on mahtava, tilava ja Manhattanin mittakaavalla suuri. Alkuun täällä oli hyvin tilavaa, kun ei ollut tavaroita. Ainoa huonekalu oli sänky, joka oli hankittu minulle Ikeasta; muiden sängyt tulivat vasta kontin mukana. Camping-hengen mukaisesti muu perhe nukkui puolitoista viikkoa ilmapatjoilla, jotka olivat lainassa YK:lta ja me söimme pääasiassa parvekkeen pienen pöydän ääressä joko jakaen kaksi tulia tai lattialla istuen.
Ensimmäisen viikon aikana saimme kolme sohvaa taloon joltain YK:n työntekijältä. Muuttokuorma tulikin sitten keskiviikkona, jonka jälkeen talo oli täynnä pahvilaatikoita. Ja niitä todellakin oli; hyvä että täällä mahtui liikkumaan. Nyt suurin osa tavaroista alkaa olla paikallaan, vaikka ensi viikonloppuna on vielä tarkoitus hakea Ikeasta puuttuvat huonekalut ja muut. Kyllä tämä tästä lähtee, pian on koti kunnossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti