Jossain vaiheessa suunnittelin, että pyrin soittamaan viulua päivittäin vähintään tunnin ajan. Todellisuus kuitenkin iski vastaan ja soittaminen on viime aikoina taas jäänyt. En myöskään ole ehtinyt etsiä viulunsoitonopettajaa, mutta sitäkin olen alkanut miettiä uudestaan - onko tunneista hyötyä, jos en ehdi harjoitella?
Toin mukanani joitain nuotteja, asteikko- ja etydivihkot. Tein oma-aloitteisesti harjoitusohjelman itselleni: joku asteikko pariäänineen (kyllä!), sormi-/jousiharjoitus, etydi, Vivaldin kolmeosainen A-molli konsertto ja Thaisin Meditaatio. Asteikon ja kappaleiden soittamiseen menisi yleensä pari tuntia, mutta viime aikoina olen valikoinut vaikeita kohtia ja soittanut eri juttuja vuorotellen, kun ei ole ollut juuri aikaa soittaa. Silloin tällöin olen soitellut myös irlantilaisia kappaleita ja improvisoinut. Toissa päivänä sain vielä iskän lähetyksen, että voin soittaa irlantilaisia ja muita kappaleita taustan kanssa!
On jännä huomata itse, että asteikkojen soittaminen on puhtaampaa ja pariäänet onnituvat helpommin. Toissa viikolla melkein jopa suututti, kun ei ollut tarpeeksi aikaa soittaa ja jouduin siirtymään asteikon soitosta eteenpäin. Jostain on yhtäkkiä löytynyt halu pystyä soittamaan asteikot puhtaasti ja kirkkaalla äänellä, pariäänistä puhumattakaan. Toivottavasti sama tunne löytyy vielä uudestaankin.
Pianon puuttuessa, olen alkanut taas muistella sointuja kitaralla. Tällä perheellä on kaksi kitaraa ja Wivi aloittaa kitaratunnit uudestaan osana koulua. Ostin sointuoppaan ja nyt soittelen suhteellisen helpoilla soinnuilla jo melkein kymmenen kappaletta, joiden joukossa on muun muassa Rednexin Wish You Were Here ja Within Temptationin Utopia. Opetan sointuja myös Meemille (ja Leolle), joka on päättänyt ryhtyä rocktähdeksi. Onneksi Meemi ei sentään vielä ole luopunut päivätyöstään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti